IBIZANPODENCON PERSOONALLISUUS
Kristina M. mukaan
Vinttikoira vai ei??
Podenco ei ole varsinainen vinttikoira. Metsästystapa, liikkuminen sekä ruumiinrakenne eroavat. Podencoa ei myöskään lueta FCI:n ryhmäluokittelussa vinttikoiraryhmään vaan ryhmään 5 - pystykorvat ja alkukantaiset tyypit. (Kuitenkin Ruotsin vinttikoirakerho on tarpeeksi jalomielinen ja antanut rodun jäädä oman organisaationsa alle.) Alkuperämaassa Espanjassa painotetaan galgojen ja greyhoundien olevan vinttikoiria, mutta podencojen metsästyskoiria.
Luonteeltaan podencot ovat kuitenkin vinttikoiramaisia monella tapaa. Ne ovat kohteliaita, mutta hieman pidättyväisiä vieraita kohtaan ja erityisesti uusien koiratuttavien kanssa suosivat juoksuleikkejä fyysisen painin sijaan. Ne ovat sosiaalisia ja niiden on useimmiten hyvin helppoa tulla toimeen toisten koirien kanssa. Konfliktitilanteissa ne valitsevat paremminkin välinpitämättömyyden aloitteentekemisen sijasta. Mutta eivät ne mitään raukkiksia ole. Jos olet saavuttanut podencon luottamuksen, se ei epäröi myöskään puolustaa sinua, jos on tarpeen.
Tämän sanottuani saattaisi olla viisasta mainita, että tämä ihana rotu on joillain tahoilla saanut riitaisan ja kovan rodun mainetta. Henkilökohtaisesti en ole törmännyt tällaisiin tapauksiin. Mutta koska podencot ovat hyvin herkkiä pakottamista, väkivaltaa ja vihamielisyyttä kohtaan en ole erityisen hämmästynyt moisista puheista. Jatkuvasti on olemassa melkoinen määrä ihmisiä, jotka käyttävät voimakeinoja koiransa harjoittamisessa ja kasvattamisessa. Herkälle podencolle tällainen aiheuttaa pysyvän turvattomuuden tunteen ja epämääräistä stressiä. Ne ovat sitä paitsi älykkäitä ja innokkaita vastaamaan saamansa esimerkin mukaisesti. Jos niitä kasvatetaan aggression ja fyysisen rankaisemisen avulla, saavat ne (itsestään selvää..?) vaikutelman, että näin ristiriidat ratkaistaan. Olen ehdottomasti saanut sen vaikutelman, että ne ibizanpodencot kautta maailman, joita kohdellaan rakkaudella ja huolenpidolla, harjoitetaan positiivista vahvistusta käyttäen, käsitellään oikealla tavalla, kunnioituksella, ovat uskomattoman ystävällisiä, sosiaalisia ja suvaitsevaisia koiria. Siksi rohkenenkin esittää oman hypoteesini: Jos omistajan oma käytös ibizanpodencoja kohtaan on kovakouraista ja vihamielistä, tulee koirista samalla mitalla vaikeita ja riidanhaluisia.
Rauhallinen ja eloisa
Perheensä keskuudessa podencot ovat valtaisan seurallisia. Yksi tavallisimmista ongelmista rodulla on ahdistuneisuus yksin jäädessä. Erityisesti jos koira on joutunut vaihtamaan kotia ja omistajaa. Toinen koira seurana helpottaa usein, mutta ei aina. Podenco on hyväilynkipeä ja tarkkailee toimiasi, muttei ole mikään "ylimääräinen ruumiinosa", joka seuraa mukanasi alituiseen ja kaikkialle. Se nukkuu mieluiten sängyssä tai muussa pehmustetussa korotetussa paikassa. Valppaus on myös sen hyve. Se huomaa ensiksi kaiken, joka lähestyy reviiriä.
Liikunnantarve on kohtuullinen. Ne eivät tarvitse useiden tuntien liikuntaa joka päivä, mutta ainakin muutaman kerran viikossa ne vaativat vapaana juoksemista - päivittäisten lenkkien lisäksi tietenkin. Metsästysvietti on yksi ongelma, jota pitäisi torjua nuorena pentuna. Opettamalla pennulle varhaisessa iässä "Katsoa saa, muttei koskea" kaikkia eläimiä kohtaan sekä "Ole tarkkana! Muutoin olet yksinäsi!", saadaan ainakin hiukan vastapainoa voimakkaalle metsästysvietille. Siitä huolimatta on aina viisasta pitää podenco taluttimessa hämärän aikoihin liikuttaessa sekä metsän eläinten lisääntymisaikoina. Monet podencot ovat valitettavasti tuomittuja elämään kytkettyinä tai aitauksissa sen takia, että niitä ei ole onnistuttu pitämään erossa metsästämisestä. Podencot voivat hypätä uskomattoman korkealle. Tavallinen huvilan piha-aita ei ole edes este vapaudenkaihoiselle podencolle.
Terve ja elinvoimainen
Podenco on edelleen tuhansien vuosien jälkeen terve ja elinvoimainen koira. Mitään rotukohtaisia sairauksia ei oikeastaan esiinny. Vaikka USA:ssa silloin tällöin pidetään meteliä erilaisista vioista ja vajavaisuuksista, ovat useimmat täysin tuntemattomia meidän leveysasteillamme ja eivät niin kovin harvoin kokonaan vääriä hälytyksiä. Yksittäiset yksilöt voivat tietysti sairastua eri tavoin, mutta mitään periytyviä vikoja ei ole dokumentoitu. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että podencot meidän kulmillamme elävät 12- vuotiaiksi tai sitä vanhemmiksi.
Useimmat podencoista ovat luonnostaan vahvoja koirien välisessä kielessä ja niiden välinpitämättömästä kylmäkiskoisuudesta huolimatta on niille harvoin tapana muodostua ongelmia muiden koirien kanssa. Hieman harjoitusta nuorella iällä, myönteisiä kohtaamisia erirotuisten koirien kanssa, erilaisine luonteineen ja leikkityyleineen, niin sinulla on koira jonka kanssa voi seurustella useimpien muiden koirien kanssa.
Toiminnaniloa
Podencot pitävät vaatimuksista ja uuden oppimisesta, niin pitkään
kuin toimitaan rohkaisun ja palkitsemisen pohjalta. Pakottaminen ja
väkivalta eivät johda mihinkään. Tällaiset menetelmät aiheuttavat vain
surumielisyyttä ja apatiaa näille koirille. Jos niille ei anneta
päivittäin tarpeeksi henkisiä, kehittäviä haasteita ne keksivät
nokkelasti erilaisia kepposia ja tihutöitä. Ennen kaikkea ne oppivat
yrityksen ja erehdyksen kautta. Jopa älykkyydeltään keskiverto podenco
oppii pian kuinka avata jääkaappi, ovi tai portti.
Perinnöllisenä ibizanpodencoilla on kärsivällisyys ja tavoitteellisuus yhteistyöhön. Tästä huolimatta voi olla vaikeata ohjata näitä kykyjä käyttökelpoiseen tarkoitukseen. Saattaa olla vaikeata motivoida niitä puhtaaseen tottelevaisuuskoulutukseen ja - kilpailuihin. Paremminkin ne ovat räätälöityjä agilityyn ja maastojuoksuihin. USA:ssa podencoja on myös harjoitettu etsintätehtäviin, terapiakoiriksi ja erilaisiin avustajakoiratehtäviin. Kun löydät koiraharrastuksen, joka herättää oman kiinnostuksesi ja motivaatiosi, luultavasti voit saada podencosikin jakamaan oman innostuksesi.
Vain oma vaatimaton mielipiteeni
Tämä artikkeli koostuu vain omista henkilökohtaisista kokemuksistani, täydennettynä sillä mitä olen oppinut tuhansista sähköpostikontakteista ympäri maailmaa. En väitä tietäväni sen enempää, kuin kukaan muu tätä rotua ihannoiva. Ja aina kun puhutaan koirista, ei ole olemassa absoluuttista totuutta ja aina on uutta opittavaa seuraavan kulman takana. Mutta tämänhän jo varmaan tiesittekin.
© KiiaM 2001